The route - Reitti
St Jean Pied de Port - Santiago de Compostela ~800km

The map below displays the route and the different regions along the way:
Juostu reitti ja sen varrella olleet alueet ovat nähtävissä alla olevasta kartasta:

”Grande Finale”
Melide – Santiago de Compostela 53km

I run with my backpack towards Santiago. On the way I have time to ponder the meaning of my pilgrimage... “Well, this probably didn’t clean my soul nor revealed the secrets of the universe.” However, I experienced an unforgettable running adventure and met a lot of interesting people. And of course it was a great feeling to arrive to the square of Santiago’s Cathedral, which is the “official finish line” of my journey. But again I have to say that the journey itself was more important than the goal. Some old sacred writing (if I recall correctly) has said that “only through pain you find the path of illumination. Therefore you must go through the path of Santiago.” I, on the other hand, am spending my evening surrounded by nice people as well as in front of me there is a huge portion of food and a bottle of good red wine. And I wonder: what affliction? I guess the times have changed… Adios amigos!

”Grande Finale”
Melide – Santiago de Compostela 53km

Juosta raahustan reppuni kanssa kohti Santiagoa. Matkalla kerkeän pohdiskelemaan "syvällisesti" pyhiinvaellukseni tarkoitusta... "no tokkopa tässä sielu puhdistui, saatikka maailmankaikkeudun salat paljastui". Mutta koinpa ikimuistoisen juoksuseikkailun ja tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Ja toki oli hieno tunne saapua Santiagon katedraalin aukiolle, vaelluksen ”viralliselle maaliviivalle”. Mutta taasen joudun toteamaan, että matka oli päämäärää tärkeämpi. Joku vanha pyhä kirjoitus (muistaakseni) muuten kertoi, että "vain tuskan kautta voit löytyy valkeuden tien. Siksi sinun on käytävä Santiagon tie". Minä taasen istun illallista mukavien ihmisten ympäröimänä, edessäni valtava ruoka-annos ja pullo hyvää punaviiniä. Ja ihmettelen..."että mikä ihmeen kärsimys?" Lienee ajat muuttuneet... Adios amigos!

Barbadelo – Melide 56 km

Galicia is the last province of the hiking trail. The Spanish call it the Green County, because of its abundant vegetation. This is thanks to the generous amounts of rain in the area. “It is always raining in Galicia”, the Spanish say. Despite that the hilly greenness is very appealing.

After morning’s mist the sun shines again, so quite an exaggeration that legend, too. I keep going…Suddenly a snake of XL size comes hissing from the bush. After some evasive side steps the situation is under control again. From now on, I must watch carefully tree roots and twiggies. Later on I have dinner together with my travel buddies at one local joint in small town called Melide. Naturally, I tell others about my brave fight against snakes and dinosaurs – feeling like Indiana Jones. I book a room from a hotel in the middle of the town. Just to be sure I ask the receptionist: “surely it is forbidden for snakes to enter”. Before going to bed I look under it again – the fifth time I guess, and then Mr. Jones goes to peaceful sleep.

Barbadelo – Melide 56km

Galicia on vaellusreitin viimeinen maakunta. Espanjalaiset kutsuvat sitä Vihreäksi Maakunnaksi, johtuen sen runsaasta kasvillisuudesta. Joka taasen johtuu varsin runsaista sademääristä. ”Galiciassa sataa aina”, kuuluu espanjalainen toteamus. Siitä huolimatta alueen kumpuileva vehreys viehättää suuresti.

Ja aamun sumun jälkeen aurinkokin paistaa, joten aikamoista liioittelua tuokin legenda. Matka jatkuu... Yllättäen ronskin kokoinen käärme sihahtaa pusikosta. ”Rytmikäs” väistöliike ja tilanne hallinnassa. Jatkossa metsäpolun puunjuuret ja oksat joutuvat erikoistarkkailun alaiseksi. Illallistan yhdessä vaeltajakavereiden kanssa Meliden pikkukaupungin kuppilassa. Toki kerron pöytäseurueelle tarinani päivän hurjasta taistelustani ”käärmeitä ja muita hirmuliskoja” vastaan. ”Urheana sankarina” koen itseni vähintään Indiana Jonesiksi. Buukkaan hotellihuoneen kylän keskustasta. Varmuuden vuoksi kysyn respasta, että ”kai tänne on käärmeiltä pääsy kieletty”. Ennen nukkumaanmenoa kurkistan vielä viidennen kerran sängyn alle ja Mr. Jones vaipuu ”rauhallisena” uneen... :)

Villafranca del Bierzo – Barbadelo 81km

Today we crossed the last mountain range of the route. During the day we followed many serpentine roads. Suunto t6 on my wrist tells me: ascent 1497m, descent 1413m, high point 1350m, low point 431m. Along the way I meet lots of interesting persons.

Pilgrims of today probably differ quite a lot from their early ‘role models’. Only very few people spend more than a month on their hike: a weeklong hike of a couple of hundred kilometers seems adequate as a soul cleansing ritual. It also seems very popular that you walk the classic French road in three parts in three successive/consecutive years. In the last couple of years, mountain bikers have also joined the hikers, who think that the 800km long trail from the French border to Santiago de Compostela is a suitable project for a week. The bishop’s office of Santiago keeps record of the pilgrims. Surprisingly the biggest age group is 21-30, and the sex ratio is 50-50, so it’s not just a hobby for ‘old-timers’.

In 2004, there were about 180 000 registered hikers arriving to Santiago, so maybe we could start calling this some kind of ‘mass tourism’?

Villafranca del Bierzo – Barbadelo 81km

Tänään ylitimme reitin viimeisen vuorijonon. Päivä oli serpentiiniteiden täyttämä. Suunto t6 ranteessani kertoo: ascent 1497m, descent 1413m, high point 1350m, low point 431m. Matkan varrella tapaan paljon mielenkiintoisia persoonia.

Nykyajan pyhiinvaeltajat eroavat todennäköisesti varsin paljon alkuaikojen ”esikuvistaan”. Vain harva viettää yli kuukautta vaelluksellaan; modernin pyhiinvaeltajan ”sielunpuhdistukseen” näyttää riittävän viikonkestävä, muutaman sadan kilometrin vaellus. Hyvin suosittua näyttää olevan myös se, että kulkee klassisen Ranskan tien kolmessa osassa peräkkäisinä vuosina. Viime vuosina mukaan ovat tulleet myös maastopyöräilijät, joille n. 800km:n taival Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan onkin sopiva viikkoprojekti. Santiagon piispantoimisto pitää kirjaa pyhiinvaeltajista. Yllättäen suurin ikäryhmä on 21-30 vuotta, sukupuolijakauma nykyään jo lähes 50/50, joten kyseessä ei olekaan vain ”harmaapartojen” harrastus.

Vuoden 2004 aikana Santiagoon saapui n. 180 000 rekisteröityä vaeltajaa, voitaneenko siis puhua jo jonkinmoisesta ”massaturismista”.

Rabanal del Camino – Villaefranca del Bierzo 59km

After the village of Rabanal del Camino, we rise up to 1500m on the trail. We reach the highest point on the trail, where the ancient landmark of the pilgrims, Cruz the Zerro- The iron cross, is located. Tradition tells that when a pilgrim throws a rock he brought from home to the root of the cross, his soul is freed of all burdens. I have naturally also brought a small rock all the way from Järvenpää, and it is now in a pocket of my backpack. Even though I am relatively sceptic about this, I throw my stone to the root of the cross. “Well damn it, it can’t hurt, can it?”

The day was very rainy, so we crossed the Leon mountains in cold and misty conditions.

Rabanal del Camino – Villaefranca del Bierzo 59km

Rabanal del Caminon kylän jälkeen nousu jatkuu aina 1500m:n korkeuteen. Saavumme reitin korkeimmalle kohdalle, jossa sijaitsee ikivanha pyhiinvaeltajien maamerkki Cruz de Zerro, Rautaristi. Perimätieto kertoo, että kun pyhiinvaeltaja heittää kotoaan mukaan ottamansa kiven ristin juurelle, vapautuu hänen sielunsa kaikesta taakasta. Toki minäkin olen "roudannut" pienen kiven reppuni taskusta aina Järvenpäästä asti. Vaikka olenkin suhteellisen "skeptinen" asian suhteen, viskaan kiven kohti ristiä. "No perhana, ei tästä nyt suurta haittaakaan voi olla."

Päivä oli varsin sateinen, joten Leonin vuorijono ylitettiin koleissa ja sumuisissa merkeissä.

Villadangos del Paramo – Rabanal del Camino 48km

The day’s route goes through Astorga city after about 30 kilometres of running. Since I’m nicely on schedule I decide to have a proper “siesta” in order to see the city sights. Damn it, after all we aren’t here to have a race.

After the city of Astorga the scenery changes. The Meseta highlands are behind us for good, and we are approaching perhaps the most beautiful mountain scenery of the journey. In the Leon and Lugo province areas, the trail goes up to 1500m at a couple of locations. In the mountains, part of the roads and trails are very rough and more difficult to advance on, but still mostly good running grounds.

Villadangos del Paramo – Rabanal del Camino 48km

Päivän reitti kulkee Astorgan kaupungin halki n. 30km:n taivalluksen jälkeen. Matka on mukavasti aikataulussa, joten päätän pitää kunnon ”siestan” ja tutustua kaupungin nähtävyyksiin. Piru vie, eihän tänne nyt tultu kilpaa juoksemaan.

Astorgan kaupungin jälkeen maisema muuttuu. Meseta ylänkö on lopullisesti takana ja lähestymme ehkä retken kauneimpia vuoristoalueita. Leonin ja Lugon provinssinen alueella reitti käväisee pariinkin otteeseen aina 1500m:n korkeudessa. Vuoristossa osa teistä ja poluista ovat jo hivenen vaikeakulkuisempia, mutta edelleen suurimmaksi osaksi juoksukelpoista alustaa.

Sahagun – Villadangos del Paramo 78km

After the beautiful rural landscape the route goes through Leon. This interesting city tempts to stop for some time, but Suunto t6 on my wrist is merciless and tells me that I don’t have yet enough kilometres for the day. So I shake off the devil of temptation and continue humbly towards a village called Villadangos. My backpack which was so light in the morning seems much heavier now.

All necessary things are carried in the backpack. It is essential that you only carry the most necessary gear with you; shoes, sleeping bag, one set of clothes to change into, and other equipment that is absolutely necessary. Nothing is carried with you ‘just in case’. Minimalism is the order of the day on running hikes. To keep the advancing as pleasant as possible, the weight of the backpack should be kept to around 5kg. For navigation you need a map and a wristop computer (I have a Suunto t6), and with the help of that you can estimate your running speed and distance to the next village. On the Santiago trail there are tiny villages about 5-15km apart, which is a suitable distance for ‘maintenance points’.

Sahagun – Villadangos del Paramo 78km

Aamun kauniin maalaismaiseman jälkeen reitti kulkee läpi Leonin. Mielenkiintoinen kaupunki houkuttelee pysähtymään pidemmäksikin aikaa, mutta Suunto t6 ranteessani puhuu armotonta kieltään: ei vielä riittävästi kilometrejä tälle päivälle. Niinpä karistan "paholaisen" mielestäni ja jatkan "nöyränä miehenä" eteenpäin kohti Villadangosin pikkukylää. Aamuinen kevyt reppuni painaa selässä jo tuplaten.

Kaikki tarpeellinen kulkee repussa. Olennaista on, että mukana on vain ja ainoastaan välttämättömimmät varusteet: kengät, makuupussi, yksi setti vaihtovaatteita, sekä muut ehdottoman pakolliset tarvikkeet. Mitään ei kuljeteta mukana "varmuudenvuoksi". Minimalismi on pop juoksuvaelluksella. Jotta eteneminen olisi nautinnollista, repun painon tulisi pysytellä 5kg:n tuntumassa. Navigointiin riittää kartta ja rannetietokone (minulla Suunto t6), jonka avulla voi arvioida juoksunopeutta ja etäisyyttä seuraavaan kylään. Santiagon reitillä pikkuisia kyliä on noin 5-15km:n välein, joka on riittävän tiheä väli "huoltopisteiksi".

Fromista – Sahagun 59km

After the county of Burgos we have arrived to the Palencia area. We have reached the halfway point of our journey. The Pyrenees Mountains and county of Navarra are behind us, as are the vineyards of La Rioja and the Meseta highlands of Burgos. From Palencia our journey continues to the mountain areas of Leon and Galicia. The highest climbs of the trail are still ahead.

The day dawned sunny. The level route went through endless fields. In the afternoon North Spain’s typical spring weather surprised me and changed from hot and sunny into freezing cold showers of rain. So much for the weather…

Fromista – Sahagun 59km

Burgosin maakunnan jälkeen olemme saapuneet Palencian alueelle. Matka on nyt puolivälissä. Takana ovat Pyrenien vuoristo ja Navarran maakunta, kuin myös La Riojan viinialueet ja Burgosin Meseta-ylänkö. Palenciasta matka jatkuu kohti Leonin ja Galician maakuntien vuoristoa-alueita. Reitin korkeimmat nousut ovat vielä edessäpäin.

Päivä valkeni aurinkoisena. Reitti oli tasaista läpi loputtomien viljelysalueiden. Iltapäivällä Pohjois-Espanjalle tyypillinen kevät teki tepposensa; keli vaihteli aurinkoisesta helteestä jäätävän kylmiksi sadekuuroiksi. "Että säitä on pidellyt..."

Burgos - Fromista 72km

After the city of Burgos the scenery changes. The vineyards of La Rioja are left behind us. The vegetation turns drier and the scenery gets hillier. The highland of Meseta starts. The landscape reminds me a bit of Tuscany in Italy with its hills and fields of grain.

Rain in the morning has made the paths very muddy so I decide to choose the Camino-route, which is recommended for the cyclists, out of Burgos. My guidebook mentions that it is “slightly longer”. During the day that “slightly” turns out to be nearly 10km. Oh well, let’s run for all money’s worth since I have come this far :)

Burgos – Fromista 72km

Burgosin kaupungin jälkeen maisema muuttuu. La Riojan viiniviljelmät jäävät taakse. Kasvillisuus muuttuu kuivemmaksi ja maisema kumpuilevaksi. Mesetan ylänköalue alkaa. Maisema muistuttaa hivenen Italian Toscanaa viljapeltoineen ja kukkuloineen.

Aamun sade on kuitenkin tehnyt polut varsin mutaisiksi joten päätänkin valita pyöräilijöille suositellun Camino-reitin ulos Burgosista. Reittiopaskirja toteaa, että se on ”hivenen pidempi”. Päivän aikana tuo ”hiven” paljastuu lähes 10km:si. No vähänkö tuosta, juostaan nyt ”koko rahan edestä” kun tänne asti on tultu :)

Najera - Burgos 91km

Leg runs differ quite a lot from traditional running races. After the day’s run you must also do all the daily chores starting from laundry. In this excursion I must also arrange a place to sleep.

There are plenty of inns meant for the hikers by the trail. These refugios, or albergues, as the Spanish call them, are hostels or inns kept by churches or voluntary organizations. They are located in old convents, school buildings or farms. For a small fee, the hiker can get a place to stay for the night, if there is room. In the last couple of years, private inns have also begun surfacing by the trail. The service level is better in these inns, but the ambiance cannot be compared to that of the ancient convent buildings.

Najera - Burgos 91km

Etappijuoksut poikkeavat aikatavalla perinteisistä juoksukilpailuista. Päivän juoksun jälkeen pitää jaksaa hoitaa myös arkiset askareet pyykinpesusta lähtien. Tällä retkellä täytyy myös järjestää itselle yösija.

Vaeltajille tarkoitettuja majapaikkoja on reitinvarrella runsaasti. Nämä refugiot, tai alberguet, kuten espanjalaiset niitä nimittävät, ovat kirkon tai vapaaehtoisjärjestöjen ylläpitämiä majataloja. Niitä sijaitsee vanhoissa luostareissa, koulurakennuksissa, maatiloilla. Nimellistä korvausta vastaan vaeltaja saa yösijan, jahka tilaa löytyy. Viimevuosina myös yksityisiä majataloja on alkanut ilmestyä reitin varrelle. Niissä palvelutaso on hivenen parempaa luokkaa, mutta tunnelmaltaan ne eivät toki yllä ikivanhojen luostarirakennuksien tasolle.

Estella – Najera 82km

After Estella the scenery changes. The vineyards take over the horizon. By the trail we find one of the biggest wine producers in the county of Navarra: the convent of Bodegas de Irache. There is an interesting fountain set up to quench the thirst of the hikers by the convent: one tap for water, the other one for red wine. Because the day is only starting and we have a long way to go ahead of us, unfortunately I have to be content with just a small ‘tasting sip’! There are vineyards as far as the eye can see. After the Navarra area the trail goes through the county of Rioja. It so happens that the most famous wines of Spain are produced in La Rioja, so I will probably be able to get my share of wine after the small ‘setback’ this morning.

The day’s route was dazzlingly beautiful. Small paths and roads meander on top of hills covered with vineyards. Also the sun showed up, so the wayfarers could enjoy hot weather.

Estella – Najera 82km

Estellan jälkeen maisema vaihtuu. Viiniviljelmät valtaavat horisontin. Reitin varrella sijaitsee yksi Navarran maakunnan suurimmista viinintuottajista, Bodegas de Irachen luostari. Niinpä luostarin kohdalle onkin viritetty varsin mielenkiintoinen lähde pyhiinvaeltajien janonsammuttamiseen; toisesta hanasta tulee vettä, toisesta punaviiniä. Koska päivä on vasta aluillaan ja kilometrejä on vielä runsaasti taivallettavana, joudun tyytymään ainoastaan pieneen ”maistiaishuikkaan”, valitettavasti!! Viinitiloja on silmänkantamattomiin. Navarran alueelta jälkeen reitti kulkee La Riojan maakunnan halki. Juuri La Riojan alueelta tulevat Espanjan kuuluisimmat viinit, joten aamulla kokemani ”takaiskun” paikkaamiseen lienee illalla mitä parhaimmat mahdollisuudet.

Päivän reitti oli häikäisevän kaunis. Pienet polut ja vuoristotiet kiemurtelevat läpi viiniviljelysten täyttämien kukkuloiden. Ja aurinkokin näyttäytyi, joten vaeltajat pääsivät ”nauttimaan” jo hellelukemista.

Pamplona – Estella 51km

Mountain paths continue. After Pamplona the route is again rather steep. Although the route goes mainly in the wild nature, there is no real danger of losing one’s way.

The hiking route of Santiago de Compostela has been marked with yellow arrows and with clamshell figures. The scallop has been the pilgrim’s symbol since the Middle Ages. Earlier it was used as a “badge of honor” for a completed hike to Santiago de Compostela. Nowadays it has become an unofficial logo of the pilgrimage culture. The clamshell figures are found in the walls of houses, lampposts; they are drawn into the asphalt, the figures are put together by dirt roads, they hang from tree branches and on the hikers’ backpacks. The restaurants and inns meant for the hikers also often use this symbol. You will find your way to the end, as long as you follow the clamshell.

Pamplona – Estella 51km

Vuoristopolut jatkuvat. Pamplonan jälkeen reitti on taas nousuvoittoista. Vaikka väylä kulkeekin pääasiassa ”luonnon helmassa”, ei eksymisen vaaraa ole.

Santiago de Compostelan vaellusreitti on merkitty keltaisilla nuolilla ja simpukkakuvioilla. Kampasimpukka on ollut pyhiinvaeltajien tunnus aina keskiajalta lähtien. Ennen sitä käytettiin ”kunniamerkkinä” läpiviedystä vaelluksesta Santiago de Compostelaan. Nykyisin siitä on tullut pyhiinvaelluskulttuurin epävirallinen logo. Simpukkakuvioita löytää talojen seinistä, lyhtypylväistä, niitä on piirretty asfalttiin ja kyhätty hiekkateiden varsiin, niitä roikkuu puiden oksilla, sekä vaeltajien repuissa. Myös vaeltajille suunnatut ravintolat ja majatalot käyttävät kyseistä tunnusta. Perille siis löytää, kunhan seuraa simpukkaa.

St Jean Pied de Port – Pamplona 80km

El Camino de Santiago, or more specifically its French passage, Camino Frances, is probably the most famous hiking trail in the world. This 800km long hiking trail starts in France, from St. Jean Pied de Port. The trail goes over the Pyrenees Mountains, across the Northern Spanish highlands, finally ending at Santiago de Compostela near the Atlantic coast. The name “Santiago” refers to ST Jacob, San Jago in Spanish, whose gravesite was the birthplace of a European pilgrimage culture.

Even though today’s hiker’s motives have at least partly been a victim of ‘secularization’, there is still a lot of intriguing mystique surrounding the legendary Santiago road. The hiking trail used today is following very closely the original El Camino de Santiago, that pilgrimage trail from the middle ages which traverses the northern parts of Spain.

My first day dawned a bit rainy, which is usual in North Spain at this time of the year. But that didn’t seem to harm the feeling of the morning, many wayfarers started their walk smiling. Day’s route goes over the Pyrenees ending up in Pamplona. But the legendary bullrun won’t happen until next month. Maybe it’s better like this.

St Jean Pied de Port – Pamplona 80km

El Camino de Santiago, tai tarkemmin sanottuna sen Ranskalainen väylä, Camino Frances, lienee maailman tunnetuin vaellusreitti. Tämä noin 800km:n vaellusreitti alkaa Ranskasta, St. Jean Pied de Portista. Reitti kulkee yli Pyreneitten vuoriston, halki Pohjois-Espanjan ylänköalueen, päättyen lopulta Santiago de Compostelaan lähelle Atlantin rannikkoa. Nimi ”Santiago” viittaa Pyhään Jaakobiin, espanjaksi San Jago, jonka hautapaikan ympärille syntyi aikoinaan Eurooppalainen pyhiinvaelluskulttuuri.

Vaikka nykyisin vaeltajien tarkoitusperät lienee ainakin osittain ”maallistuneet”, leijuu legendaarisen Santiagon tien yllä edelleen runsaasti kiehtovaa mystiikkaa. Nykyinen vaellusreitti seurailee tarkasti alkuperäistä El Camino de Santiagoa, tuota keskiaikaista pyhiinvaellusreittiä, halki Espanjan pohjoisosien.

Ensimmäinen päiväni valkesi hivenen sateisena, kuten on tavallista Pohjois-Espanjassa tähän aikaan vuodesta. Mutta se ei tuntunut haittaavan aamun tunnelmaa; useat vaeltajat starttasivat hymyssä suin aamuhämyssä. Päivän reitti vie yli Pyreneiden vuorien, päättyen Pamplonaan. Legendaariseen härkäjuoksuun ei ole kuitenkaan mahdollisuutta, se kun on vasta kuukauden kuluttua. Ehkä hyvä näin.